Tiedättekö miltä tuntuu, kun jää niin sanoitusti taakse. Kun tulee paha mieli siitä, kun ystävä lähtee mukavan päivän jälkeen takaisin kotikaupunkiinsa? Kun tulee yksinäisistäkin yksinäisin olo: alkaa miettiä kuinka kaikilla varmasti on ihan sika mukavaa omissa pienissä kodeissansa ja perheissänsä, että kaikki muut viettävät ihanaaa viikonloppua rakkaidensa kanssa? Ja minä kun vaan tallustan yksin. Katson puita ja taloja, väistän ihmisten katsetta kun silmät ovat kostuneet.

Tämä yksinäisyys on raastavaa. Siihen liittyy itsesääliä, epätoivoa ja masennuksen tunnetta. Kun kaikilla muilla on joku joka tulee käymään kysymättä. Mutta sitten muistaa, kuinka moni todellisuudessa tässäkin yhteiskunnassa kokee yksinäisyyttä. Miksemme me yksinäiset mene yksiin? Ala avautua. Nähdä ja koskettaa.

Minä olen mieluummin se joka lähtee. Joka ottaa lentokoneen Afrikkaan ja jättää. Jääminen on kaikkein kauheinta ja kipeitä. Tai sitten palaaminen tyhjään kotiin. Minut on jätetty!

Mutta enkö minä jättänyt ensin? Mitä minä ajattelin, kun lähdin ja jätin rakkaani? Ajattelin, et kyllä ne pärjää, eihän ne minua niin paljon tarvitse. Nyt ymmärrän, kun ystävä kertoo, miten kamalaa oli, kun lähdin. Se luonnollinen jokapäiväinen yhteydenpito katosi. Kuin joku olisi kuollut. Ja niin olikin - entinen yhteinen aika oli kuollut. Nyt on uusi aika, ja uusien polkujen tampaaminen ei ole mitään helppoa hommaa. Se on ruusuilla tanssimista: piikit pistää kävellessä jalkoihin, kun ystävän tuoksu on vielä kaikkialla. Ennen en katsonut leffoja yksin, ennen samaa ruokaa ei tarvinnut syödä viikooa, kun ystävä tuli käymään ja jakoi sen.

Onhan mulla tuttuja. Mutta kun tutuilla on oma elämä, jossa minä olen vain se kerran kahdessa kuukaudessa -ystävä. Mun tutuilla on omat ystävät, joiden kanssa minä unohdun. Tähän oon selkeästi syyllistynyt itsekin. Ystävän seurassa unohtaa tutut.

Pelkään, että katkeruus saa vallan. Jotain on tehtävä ennen sitä. On yritettävä. Mut tän ikäisenä ei oo helppoa ystävystyä: kun monilla on jo omat ystävänsä, minusta tulee se hyvän päivän tuttu.

Rakkaat, ihanaa et mulla on teidät, mut miten paljon mukavampaa olis hääräillä yhdessä kaikenlaista. Onko teillä jotain kullan arvoisia vinkkejä?