Vieläkin saikulla. Vieläkin omituinen olo, päässä, käsissä, jaloissa kaikkialla on omituinen tunne. Energia virtaa. I sanoo, että energiakanavat aukeavat. Voi olla, en oikein tiedä mitä pitäisi uskoa. Yksin oleminen on vähän kammottavaa, kun on niin outo olo. Lääkäri sanoo, että älä jää yksin, ainakaan fyysisesti. Katso, että ihmiset katsovat sun perään. En mä tiedä. Aika omituinen olo voi tulla elämässä, aika irrallinen, vieras, omituinen. Kuin olisi yhtäkkiä turistina omassa elämässään. Ja se pitäisi nähdä lahjana!

Jumala kai kutsuu, tai energiakanavat aukeavat, tai mina synnyn uudelleen tai minulla on burn out tai stressiä oli liikaa, tai sitten elämä oli pääpololle liikaa. Tai sitten vain sain mahdollisuuden avautua, aloittaa alusta, pysähtyä, oppia rakastamaan, olemaan myötätuntoinen. En tiedä. En tiedä. Sydän on hiljaa, se vain ihmettelee, se ei osaa sanoa mitään, se on nöyrtynyt elämän edessä. Kuinka kuunnella sydäntään, kun se on järkytyksestä hiljaa? Kuinka osata valita oikea tapa olla, kun sydän ei uskalla hiiskahtaakaan?

Se polo taisi vähän pelästyä. Mutta niin pelästyi egokin. Kuin minusta olisi jäljellä mekaaninen kuori: toimin, maksan laskuja, kokkailen, välillä pulpahtaa pintaan iso ahdistus tai suuri rakkaus ja kunnioitus. Päätä kivistää, million tulisit, itku, milloin uskaltaisit avautua, rakas sydämeni?

Ollako vanhassa, yrittää löytää ilo perheestä, tavallisuudesta, kitarasta, gospelista, musiikista, nauttia tuttuudesta. Vai mennäkö, sukeltaako syvään veteen pää edellä, katsoa koralleja, pelätä haikaloja, rakastaa kanssauijia, ihailla kauniita kaloja kirkkaassa vedessä?

Pää, avaudu, avaudu ihmettelemään, rakastamaan, mulla on ikävä sitä tunnetta, että pää olet selvä ja ohjaamassa minua. Sydän, avaudu, rakasta päätä, anna sille se vapaus, mikä sille kuuluu, uskalla olla oma itsesi.

Väsyttää kovin, eikä loppua näy, hetken saan levätä rakkaan tai ystävän hymyssä, länsäolossa, hetken saan muistaa, millaista oli olla ennen, täysillä. Nyt kaikki on uutta, nyt kaikki pitäisi aloittaa alusta, en jaksaisi. Muuntunut tajunnan tila, lahja, sydän, pliis, räjähdä ja rakasta, anna kaikkien kukkien kukkia, anna kaikkien ajatusten tulla, anna kaikkien tunteiden tuntua. Sillä elämän kuuluu tuntua siltä, että olen siinä mukana. En jaksaisi enää olla turisti. En jaksaisi katsoa itseäni ulkoapäin. Väsyttää.

Avaudu tuskalle, sydän, uskalla tuntea, olet turvassa taas, olet turvassa, lupaan pitää susta huolen nyt, en enää ahdista sua liiaksi, lupaan pitää egon loitolla, lupaan antaa sinun rakastaa minua, rakastaa minut ehjäksi. Anna kaiken sen tuskan tulla pintaan, vaikka kuinka surulliseksi se minut tekisi, anna kaiken sen surun tuntua, anna kaikkien kokemusten puhua, kyllä mina siitä selviän. Mutta älä kivetä itseäsi, älä anna itsesi olla hiljaa, älä nöyrry liikaa. Sillä ilman sinua mina en ole mitään muuta kuin kuori. Uskalla!

Anna iankaikkisen rakkauden, tulen lailla loistaa ja palaa.
K., Mä olen sulle kylmä, mä olen siitä pahoillani. Mä olen ollut sulle kamalan kylmä. P., mä olen joutunut olemaan sulle tuskallisen viileä. Mä olen joutunut pihtaamaan mun rakkautta, jotten satuttaisi ketään. En halua enää pihdata sitä, haluan rakastaa, haluan antaa käsieni puhua, haluan uskaltaa rakastaa taas. Vapaudu sydän, mina rukoilen, Jumalani, avaa mun sydän taas tuntemaan ja rakastamaan, katsomaan maailmaa. Anna mulle päänsärky, joka vie mukanaan tän ahdistavan tunteen, anna mulle silmät, jotka näkevät taas, ovat läsnä joka hetkessä, ymmärtävät. Anna mulle silmät, jotka jaksavat nähdä sekä sisään että ulos. Anna mulle suurennuslasi, jonka alla jokainen pieni ryppy elämässä on rakastettava. Anna mulle muutos, ei takaisin vanhaan, mutta siihen elämään, jossa tunnen olevani ja eläväni täysillä.

Minä olen ymmälläni. Minä odotan jotain, odotan avautumista. Mun silmät avautuivat, mutta pelko sumensi ne. Se piilotti minut jonnekin kauas, henki pitäisi houkutella esiin. Haluaisin bodhichittan vuotavan vuolaasti, kyynelten lailla, rakkauden, joka tuntuu, rakkauden joka pakahduttaa mun sydämen, joka tuntuu tuskana ja ihanuutena, euforiana. Anna mulle mun tunteet takaisin.

Mä en ole masentunut, en iloinen, en surullinen, en peloissani, mä olen vaan. Ei se ole aina ihan hyvä. Mä olen jotenkin niin turta. Tunteet ovat peloissaan karanneet minua, jokin teki minusta kiven. En uskalla rakastaa, en uskalla avautua, en uskalla olla enää oma itseni. Minä pelkään, että tämä tila jää päälle.

Jumalaani rakkaudella rukoillen, anna minulle elämäni.