Julkaisen tässä nyt tekstejä, joita olen kirjoittanut ns. heräämiseni jälkeen. Kaikki alkoi, kun n. 1,5 kuukautta sitten pelkäsin kuolevani. Sen jälkeen mikään ei ole ollut enää ennallaan. Tässä kirjoituksia vailla päivämääriä ja aikoja. Ajattomia asioita.

Uusi elämä sai uuden merkityksen. Tämän olon ja tilan edessä ei voi muuta kuin hiljentyä. Yhtäkkiä kaikki se sälä (yrittäminen, suorittaminen, pakko, ahdistus, riittämättömyys, itsensä sovittaminen yhteiskuntaan) se on muuttunut hiljaiseksi nöyryydeksi. Olen hiljaa, minulla on vain tämä hetki. Katson ympärilleni, näen menneen elämäni jaksoittain ja kaikella on merkityksensä. Kaikki, mitä on tapahtunut, kaiken edessä olen vain nöyrä. Kaikki asiat, joita olen kokenut, ovat olleet tärkeitä. Suru on läsnä tässä hiljaisuudessa, koska tiedän, että paluuta ei ole. Toisaalta olen siitä onnellinen, koska tämä tila pakottaa minut menemään eteenpäin. Hitaasti.